Leppoisaa lauantaita...

Me täällä Kaapon kanssa vietellään laatuaikaa kaksistaan, likka on serkuksillaan yökylässä ja isäntä on töissä. Ollaan vaan löhöilty ja käyty käpöttelees pikkulenkki hissuksiin, hajuja haistellen :) Nyt annoin herralle putkiluun jyrsittäväks, oli tosin hiukan erimielisyyksiä siitä et saako sen viedä sänkyyn...

Nyt jotenkin tuntuu taas että ollaan otettu iiiiiso harppaus eteenpäin koulutuksissa, oon ruvennu lenkeillä tekemään pienen pieniä seuraamispätkiä ja muutenkin kaikkea, maahanmenoa ja sivulletuloa ym. Se rupee onnistuu jopa, meinasin ruveta kiljumaan yhellä lenkillä kesken kaiken kun tajusin et toi koira tosiaan seuras! Pikkasen irtonaista ja muutenkin harhailevaa se vielä on, mut meille se on jo iso saavutus et toi koira kävelee miun sivulla ja suurimman osan ajasta kattoo minuun. Osasyy treenien onnistumiselle on varmasti se, et taisin vihdoinkin löytää sellaset namit mitkä Kaapoa pikkasenkaan kiinnostaa. Kuivattu kilohaili nimittäin.

Ollaan nyt uskallettu kävellä myös tonne toiseen suuntaan kun huomasin et se yks koira joka aikasemmin hyökkäili pariin otteeseen meidän kimppuun, on laitettu narun jatkeeksi vihdoinkin. Kyllähän se sieltä edelleen uhoaa ja räyhää, mutta ei pääse kimppuun joten mekin uskalletaan siitä kävellä ohi, ja ennenkaikkea MIE uskallan olla rentona siinä tilanteessa, niin ei Kaapokaan rupee vetää älyttömiä kierroksia.

Pyöräilijöistä päästään nyt jo ainakin 70 % kerroista ohi ihan nätisti, joko namin avulla niin, että istutaan ja ootetaan et pyörä menee ohi, tai sit naru tiukalla tossa sivulla kävellen. Oonki nyt muutaman lenkin kävelly niin, että oon pitäny tarkotuksella Kaapon lyhyellä narulla tossa ihan vierellä kävelemässä ja siinä poika tuntuukin käyttäytyvän ihan fiksusti, johtuuko sitten siitä et siinä lyhyessä narussa tietää ettei pääse sikailemaan.

Kohta päästään viettämään jo synttäreitäkin taas, tiistaina pamahtaa mittariin huimat 3 v! Pitää varmaan käydä ostaas maksalaatikkoa ja nakkeja, sekä uus raatolelu, ihan käsittämätöntä et meillä on joku lelu kestäny ehjänä jo vuoden. Onhan se jo himppasen kärsineen näkönen mut siitä ei puutu mitään osia ja vinkukin toimii. Näitä leluja meille tullaan ostamaan lisääkin kerta ovat noin kestäviä.

Leikkimässäkin ollaan käyty, Sulo-tiibetinterrieripennun ja Jätkä-kääpiösnautserin kanssa aina välillä. Ihmeen hyvät hermot on Kaapolla noin terrieriks, toi Sulo on vielä ihan riiviökakara ja käytös sen mukaista, roikkuu hännässä, korvissa ja kaikessa muussakin eikä Kaapo sano mitään.

Nyt taitaa tää mamma lähtee ettii itelleenki jotai syömistä, jos sen jälkeen vaikka suunnistais lenkille ton hurjimuksen kanssa.

Irtioloa ja uintia

Joo, Kaapo oli tosiaan tossa loman lopussa päivän verran irti, mie tosin kiljuin paniikissa heti kun koira hävis sekunniks mökin taakse pissille :D Isäntä koitti välillä toppuutella et älähän nyt hermoile, ei se mihinkää karkaa.

Kaikki meni ihan hyvin, Kaapo oli koko päivän irti ja kesti siinä mökin pihassa varsin mallikkaasti, mitä nyt pari kertaa pyörähti omalla mökillä (oltiin siis anopin mökin puolella naapurissa) katsomassa et onks siellä ketään. Nätisti tuli huutelemalla takasin ja aina pistettiin kauheet bileet pystyyn ja syötettiin herkkuja kun tuli takas.

Kertaalleen koiruus otti ja meni uimaankin, tosin ei vapaaehtoisesti. Kaapoa kun kiukuttaa kauheesti meidän laiturin vieressä pyörivät sorsat, jotka yleensä tulee metrin päähän Kaaposta lällättelemään et lälläslää, etpäs saakkaan kiinni. Kaapo sit bongas sorsan rannasta, ja kohta kuulu valtava loiskaus. Jonkun aikaa huudeltiin siinä Kaapoa, luultiin jo et se on lähteny uimaan sen sorsan perään mut koiraa ei näkyny missään, kohta se jo juos rannasta kauheeta kyytiä ihan läpimärkänä, raasu oli pudonnu veteen ihan sukelluksiin asti, ainakin siitä päätellen et sen päälakikin oli ihan läpimärkä.

Omalla mökillä ei olla sen jälkeen oikein uskallettu pitää irti kun on ollu joka päivä jotain menoa, et jos se ottaa ja häviää niin ei ois ollu aikaa ettiä.

Tehtiin halkoja yks päivä sitten tossa ja sen jälkeen isäntä hyppäs vaatteet päällä järveen, ja pyys että laitan Kaapolle liivit päälle. Näin tehtiin, ja isäntä nappas koiran kainaloon ja laski järveen. Nätisti ui poika, ei liivit haitannu ollenkaan. Seuraavalla kerralla isäntä sitten laski Kaapon siitä liivien kantokahvasta veteen, niin puol metriä ennen vedenpintaa rupes Kaapolla tassut sutimaan. Luulin et sitä tapahtuu vaan youtubevideoissa :D Nauroin ihan katketakseni kun se näytti niin koomiselle.

Käytiin me tossa viime viikonloppuna reissussakin, Ruunaalla. Kaapo osoitti taas sen, miten mukava sen kanssa on reissata kun se et stressaa uusista paikoista vaan asettuu taloks heti. Vieraassa autossa takapenkillä nukutti hyvin ja vuokramökissäkin nukutti hyvin. Osaltaan varmaan nukuttamiseen vaikutti se, että käytiin siellä tutkailemassa polkuja ja reittejä ja siellä oli miljoonia uusia hajuja mitä piti tutkia. Harmi vaan kun kelit ei oikein suosinu, vettä sato koko ajan. Ehkä ens kesänä sattuis sitten paremmat kelit niin pääsis paremmin tutkimaan reittejä.

Nyt ollaan taas palailtu pikkuhiljaa normaaliin arkirytmiin, isäntä töihin, minä kouluun ja likkakin pääs ekaluokalle kouluun vihdoinkin, on se sitä oottanukki :D

Nyt lähden iltalenkille ja sen jälkeen oikaisen itteni sänkyyn, arki on niin raskasta ja väsyttävää näin pitkän lomailun jälkeen :D

Sadepäivä ja tylsyys...

Joo, sadepäivän pukkas tosiaan, Kaapohan ei tunnetusti siedä vesisadetta ollenkaan, lenkille lähtö on yhtä itkua ja hammasten kiristelyä vesisateella. Viime kesänä testasin eräänä sadepäivänä, että kuinka kauan menee ennenku tuo koira rupee pyytämään pihalle. No, kahden aikaan iltapäivällä miulla itelläni petti hermot ja raahasin koiran väkisin ulos pissille. Toinen ois niin mielellään nukkunu vaan eikä ois menny ulos ollenkaan. Onneks sadetakki on vähän helpottanu tätä ongelmaa, syksyt ois muuten aika tuskasia meillä :D

Tänä aamuna ei vielä satanu vettä, niin laitoin sitten Kaapon tohon vaijeriin pihalle, eipä menny ku puol tuntia ni herra nököttää kuistilla ja ulkona sataa vettä. Huoh. No, en sitten heti ottanu häntä sisälle, hää sitten kävi tekemässä kakat pihalle ja jäi "jumiin" vaijerinsa kanssa. Hää ei voi siis myöskään kävellä läheltäkään omia kakkojaan, hienohelma kun on, tosin tosta tavasta oon vaan tyytyväinen, eipähän oo tassunpohjat kakassa.

No, tän jumiinjäämisen tuloksena herra istui tyytyväisenä kukkapenkissä kun menin pihalle, ja tietenkin ihan läpimärkänä. Ah, toi märän koiran haju onkin oikein herkullinen tämmösessä pienessä kesämökissä. Yök.

Ostin Kaapolle vihdoin ja viimein pelastusliivit, nyt voidaan ottaa Kaapoakin mukaan enemmän veneilemään, tosin ois saanu kuitenki olla numeroa isommat noi liivit, vaikka kokotaulukossa lukikin kettuterrieri. Liivit menee just pisimmillään ollessa kiinni, en ois uskonu kyllä et ne niin naftit on mut näköjään on. No, eiköhän noilla pärjätä ne vähäset veneilyt mitä me veneillään Kaapon kanssa, ja jos siltä näyttää niin ostetaan sitten isommat.

Reilun viikon päästä ois Kaapollaki jännät ajat tiedossa, lähdetään viikonlopuksi reissuun ja Kaapo pääsee mukaan, ekaa kertaa. Kyseessä on kalastusreissu Ruunaalle, ja siellä on pitkospuureittejä ja muita sellaset 50 km suurinpiirtein, totesinkin isännälle et eiköhän myö Kaapon kanssa saada aika kulumaan jotenkin jos en jaksa koko ajan kalastaa :D Jännä nähdä miten toi lehmänhermo sopeutuu vieraaseen paikkaan, yleensä toi on aika hyvin ottanu kaikki uudet tilanteet ja paikat, ei turhia stressaile ja toteaa yleensä hyvin äkkiä et jaahas, tämmönen paikka, otampa torkut. Siinä mielessä tuo koira on niin helppo ottaa mukaan kun ei tartte ihmeitä jännäillä et miten se pärjää.

Nyt taidan ottaa koiran kainaloon ja painella sängyn pohjalle kattelee telkkaria ja oottelemaan isäntää ja pitsaa jonka se lupas miulle tuoda :D

testailua..

Oon lupaillu niitä kuviakin koirasta jo miljoona vuotta, nyt vihdoin ja viimein innostuin tekemään tilin photobucketiin ja aattelin nyt testata et onnistuuko se kuvan lisääminen tänne...

Elikkäs, siinä makaa siis meidän toipilas, kuten kuvasta näkyy, ei toi pömpeli niin kamalasti haitannu olemista tai elämistä, kun jo ekan illan aikana oppi, miten pää pitää nostaa, että pääsee hyppäämään sänkyyn :D

Nyt oli taas huonoja kelejä mökillä, tuuli niin et tavarat lenteli ja muuta, niin jätkähän makas tietenkin sisällä eikä ollu halukas lähtemään oikein ees kunnolla pissalle. Sen kyllä huomaa nyt et muutama päivä on tullu levättyä, koira keksii kaikennäköstä hölmöilyä ja tolloilua vähän väliä mut josko se tästä taas kun pääsee palaamaan ns. normaaliin rytmiin.

Hupsista keikkaa...

Joo, ompas päässy aika sitten vierähtämään. Monta kertaa on blogi ollu mielessä mut en oo mukamas vaan ehtiny.
No joo, Kaapo siis leikattiin maaliskuun alussa, ja ei-toivotut merkkaamiset jäi sille tielleen. Muuten poika ei oo juurikaan muuttunu kauheesti leikkauksesta, mitä nyt ehkä toooosi vähän rauhottunu ja ruoka maistuu pikkasen paremmin mikä ei oo ollenkaa huono juttu.

Nyt pystyy Kaapon kanss treenaamaankin taas, kun namit kiinnostaa edes pikkasen enemmän. Karvaa lähtee tällä hetkellä aivan käsittämättömän paljon, varmaan noi helteet ja leikkuutus yhdessä tekee sen.

No joo, treenaamisesta sen verran, aika hiljasta on vielä pidelly minkään temppujen kanssa, jotain pientä ollaan tehty välillä, kaveri on nyt pari kertaa käyny treenaamassa seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä Kaapon kanssa, uhkas viedä sen joskus vielä mätsäreihin :D

Ihmeen nopeesti poika tuntuu kuitenkin oppivan, nyt kun motivaatio alkaa olemaan koiralla kohdallaan (tarkoittaa siis sitä että namit rupes kiinnostamaan). Sivulle tulo alkaa luonnistumaan jo, seuraaminenkin pikkuhiljaa, tosin se on aika irtonaista vielä, ja katsekontaktia ei meinaa löytyä välillä millään, paitsi namiin luodaan napakka katsekontakti.

Lenkit menee aika samalla kaavalla kuin ennenkin, autot saa mennä melko rauhassa ohitte, niitä harvemmin enää noteerataan, korkeintaan jos on ollu pitempään ns. tylsää, niin sillon kokeillaan et josko sittenkin. Pyöräilijät ois vielä kauheen houkuttelevia, mut niistäkin päästään melko kivuttomasti ohi kun mie vaan ite muistan olla tarkkana. Toiset koirat... nooh.. ehkä ajastaan. Ne on meille kompastuskivi ollu koko ajan, ja tulee varmaan olemaankin. Kaapo siis edelleen haluais vaan mennä moikkaamaan kaikkia liiankin kovasti.

Koirakavereitakin Kaapolla on, kaverin leikattu kääpiösnautseriuros on oikein best friend Kaapolle, siellä kun kyläillään niin Kaapo saa juosta sydämensä kyllyydestä aidatulla pihalla.

Kaverini otti tiibetinterrierin pennun tuossa jokunen aika sitten, ja sitä ollaan nyt totuteltu Kaapoon, tosin Kaapo haluais mennä vielä niin innolla moikkaamaan pentua, etten oo uskaltanu ihan täysillä vielä laskea Kaapoa leikkimään, ettei pentu jää jalkoihin. Kunhan se pikkasen vielä kasvaa niin sitten kyllä.

Muuta ihmeellistä täällä ei nyt ihan kauheesti oo tapahtunu, ollaan mökkeilty, Kaapo on päässy veneilemäänkin, ja juoksemaan saaressa vapaana ja muutenkin viettämään aika vapaata elämää. Pyöräilyäkin ollaan muutaman kerran kokeiltu, ja voi että miten tuo tykkää siitä. Se kun näkee että rupeen laittamaan pyörään sitä systeemiä kiinni, niin hösellys alkaa. Ainut vaan kun hää haluis juosta täysillä heti alusta saakka, joudun jarrujen kanssa hidastamaan koko ajan, ettei juoksis iteltään puhtia pois heti alkumetreillä. Parin kolmen kilsan lenkkejä ollaan vasta käyty, kun totutellaan tuohon pyörän vierellä kulkemiseen. Kunhan kunto kasvaa (emännällä) niin sitten mennään pitempiä lenkkejä. Harjoituksia on hidastanut se, että ollaan oltu niin paljon mökillä ja pyörä on kotona.

Nyt taidan lähteä jatkamaan loputonta harjausurakkaa, josko se siitä joskus helpottaisi.

Ainiin, meillä kuljetaan nykyisin lenkin loput "vapaana" eli hihna on maassa. :)

Päätöksiä..

Elikkäs päätös on tehty, en lähtenyt hakemaan hormonipiikkiä kuitenkaan, varasin vaan ajan pallienpoistoon suoriltaan. Tosin vasta kuukauden päähän, keretään tässä vielä kaikessa rauhassa kunnolla harkita asiaa, ja vielä peruakin jos jonkun syyn takia siltä vaikuttaa, mitä tosin epäilen suuresti.

Mökillä tuo koira on sellainen oma itsensä, täällä ei oo niitä tyttöjen hajuja sekoittamassa päätä. Tänään käytiin puolentoista tunnin lenkki kävelemässä tuolla auringonpaisteessa ja nyt ei koira jaksa juuri muuta tehdä kuin vaihtaa vähän asentoa hetkittäin. Tuo sen mökkikäytös vaan vahvistaa miun ajatusta siitä leikkuutuksesta, en tahdo enää sellaista höseltäjää korvatonta eläintä meille, kun voin saada tommosen suloisen kuuliaisen ärrieripojan. Tänään testasin luun poisottoakin, ja ei mitään ongelmaa, rupesin tossa miettimään et josko se eturauhanen kuitenkin vaivais välillä enemmänkin ja se ois kipee, josko se sen takia äris miulle että olikin kipee. No, aika näyttää onko se ollu syynä vai muriseeko sen takia et haluaa komentaa minua.

Itestäki on veto nyt niin poissa lenkin takia, ettei ajatus oikein tahdo luistaa edes, joten tästä tulee vähän tämmönen tynkäpostaus. Ehkä seuraavalla kerralla jaksan taas runoilla enemmän, jos ei muuta niin tuun sitten kertomaan leikkuutuksesta :)

Pojasta on tullut mies...

Joo, niinku otsikkokin tosiaan kertoo, niin meiän pojasta on tainnu tulla mies, ens alkuun se alko tossa kuukaus sitten sillä, et Kaapo meni ja merkkas päivän aikana tytön huoneen lelulaatikon. Noh, asia oikeestaan unohtu kun ei sitä sitten tapahtunu uudelleen. Nyt tossa miun loman aikana Kaapo ensin yhtenä yönä pissas sohvalle, seuraavana yönä suoraan meidän sänkyyn sillä aikaa kun me nukuttiin siinä.

Pihalla kulkee nenä maassa ja leuat louskuen, ennen pissas pariin kolmeen kohtaan ja laski rakkonsa tyhjäks, nyt haluis ruikata joka kasan ja lumipaakun mikä vastaan sattuu tulemaan,eikä tietenkään malta sitten pissata kunnolla vaan sellasia pikkuruikkuja vaan. Paitsi sisälle.

Sinä päivänä kun pesin petauspatjan päällistä, peittoja ja lakanoita, soitin kaverille jolla miun portti oli ollu lainassa, et joutasko se. Joutihan se, nyt se on sitten tossa olohuoneen oviaukossa estämässä koiran pääsyn olkkariin ja tytön huoneeseen täysin. Me siis nukutaan olohuoneessa, joten siksi kielto olohuoneeseen.

Muutama yö ollaan nyt menty niin, että illalla koira menee kylppäriin, sillä on siellä vesikuppi, lelu, viltti ja puruluu tms. Koira nukkuu tyytyväisenä yönsä siellä, lattialämmityksen päällä eikä merkkaile. (kylppäri ei siis ole mikään neliön kokoinen koppi, vaan siinä on yhdistettynä wc ja suihku, tilaa n. 3 neliötä.)

Kohta ajattelin että josko uskaltais kokeilla niin, että laskis koiran olemaan yöt tuossa kylppäri-eteinen-keittiö-akselilla, eli siis koko sillä tilalla mikä tällä hetkellä koiralla on käytössä.

En tiedä onko toi nyt jotain keväthörhöilyä, vai koittaako koira pomottaa meitä. Viitteitä molempiin on kyllä ollut, aikaisemminhan tuo on pissannut sänkyyn jos on saanut olla narttukoiran kanssa tekemisissä. Pomottamisen puolesta taas puhuis se että meinasin saada hammasta kun menin ottamaan luuta pois, nyt ollaan sitä treenattu, otan luun pois, kehun, annan takas. Ja sitä sitten ollaan toisteltu, vahvistettu myöskin irti-käskyä, ja koitettu nameilla kannustaa jättämään se luu tms rauhaan.

Taidan kuitenkin käydä eläinlääkäriltä kyselemässä hormonipiikkiä, kokeillaan sitä ensin, jos se vaikuttaa koiran käytökseen positiivisesti, niin taitaa pojalta lähteä killuttimet pois jalkovälistä kun ei se niillä mitään tee. Onhan se koirallekkin valtava stressi jos noin vahvasti reagoi narttuhajuihin. Helpompi kaikkien olla jos pallit lähtee veks.

Nyt täytyy lähtee antaa sille hormonihörhölle ruoka ja sitten jonkun ajan päästä jos lähtis iltalenkille.

Päivitystä...

Ompas menny aikaa taas viime kirjoittelusta ja paljon on tapahtunut.. Miulla on ollu yksinkertasesti ihan kamala kiire koko ajan, koulujutut stressaa kun pitäis keretä sisäistämään hirveesti asioita, sit pitäis ite jaksaa juosta fysioterapiassa ja lääkärissä ja vaikka missä palavereissa ja koulusta ei sais olla pois yhtään tuntia ainakaan jos meidän opettajalta kysytään.

Talvi tuli sitten, kiva oli kun pääs vihdoin ja viimein potkukelkkailemaan ja pulkan vedätykseen Kaapon kanssa, noilla sai kivasti virtaa pois pojasta. No, miehän tietty kerkesin varmaan pari viikkoa potkukelkkailla, niin sit tuli niin järkyn kovat pakkaset,  ettei voinu ku haaveilla edes pitemmistä kävelylenkeistä. Parhaimmillaan koiran kanssa päästiin 50 m pihatien risteyksestä kun raasulla jääty jo tassut. No, pakkaset kun helpotti ni miulle pamahti joku älytön väsymyskausi päälle mitä lääkärissäkin tutkittiin mut ei mitään löydetty vaikka testattiin yhtä jos toista. 8-9 tuntia unta yössä ja silti oli pakko nukkua iltapäivällä parin tunnin päikkärit että jaksoi ees iltaysiin saakka sitten olla hereillä. Nyt alkaa jo hiukan helpottaa, jotenkin on vaikee kuvitella et tää ois mitään kaamosväsymystäkään, kun miulla sellaset on aina poistunu siinä vaiheessa kun lumet tulee.

Ollaan opeteltu Kaapon kanssa uusia temppujakin harvakseltaan, kaveri itseasiassa alotti opettamisen parissa tempussa Kaapolle ja mie sitten jatkoin sitä. Nyt Kaapo osaa jo kieriä, leikkiä raatoa, istuminen ja maahanmeno on nyt ollutkin varmoja liikkeitä, sivulletuloa harjoitellaan vielä, se tuntuu olevan jotenkin tylsä liike Kaapon mielestä.

Just mietin jokunen aika sitten lenkillä et vaikka hetkittäin tuntuu et tosta koirasta vois tehdä rukkaset kun pöllöilee, niin on se vaan edistynytkin aika hurjasti. Tosin johan vuodessa pitääkin muutoksia tulla. Lenkillä kävellään suhteellisen nätisti kiskomatta jos vaan kaulassa on ketju. Puolikuristavallakin tuo tykkää vetää niin et pihinä käy niin ollaan sit käytetty tota ketjua kun sillä kerran tuntuu toimivan. Toisten koirien ohitukset on jäissä, niistä mennään ohi edelleen vaan väkisin perässä raahaamalla kun en oo tällä hetkellä jaksanu juurikaan panostaa siihen.

Kyllä huomaa että miun väsymys on vaikuttanu tohon koiraankin, inhottaa suunnattomasti ettei vaan oo energiaa muuhun kun pakollisiin, hyvä kun edes niihin. Virtaa on koirassa niin paljon et on ruvennu taas kyttäilemää välillä autoja sillä silmällä et josko vähän jahtais. Onneks tosin ainakin toistaseks uskoo kun komentaa et annahan olla.

Ruokintaakin vaihdeltiin tossa, herra kun tuppaa olemaan melkosen nirso noille nappuloille, ollaan tässä vuoden aikana kokeiltu vaikka mitä nappulaa ja eri ruokintatyylejä mutkun ei niin ei. Viimesin niitti oli se, et viimesimmästä nappulasta rupes tulemaan sellaset läjät sitä itteään, ettei raasu kyenny enää edes työpäivän ajan pidättämään. Vaihdoin nappulat puuroon ja lihaan ensin, nyt oon pikkuhiljaa lisäilly rustoluita ja broilerin siipiä mukaan ruokavalioon ja pudotan puuron määrää samalla pois päin. Taidamme siis siirtyä jonkun sortin barfaukseen. Luut sekä puurot ja lihat uppoaa koiraan, ja läjät on inhimillisen kokoisia, taidetaan olla molemmat tyytyväisiä.

Onneksi mennään kevättä kohti koko ajan, josko sitten viimeistään helpottais tämä väsymyskin, viitteitä siihen suuntaan on jo. Josko jaksais keväämmällä sitten paremmin taas touhuta koiran kanssa kaikkea enemmänkin kun pelkästään peruslenkitykset. Nyt kyllä täytyy todeta et on toi selväpäinen koira kuitenkin, jos ainoa oire tylsästä viikosta on joku kenkä kannettuna olkkarin lattialle, tai nenäliina revittynä silpuksi ja ylimääräinen hösellys lenkillä. En siis voi mitenkään perin sanoa et tolla koiralla olis nuppivikaa, todennäköisesti sillä leviäis pää paljon rajummin tylsän elämän takia, jos se jotenki olis ongelmallinen, niinkun meille silloin väitettiin.

Nyt taidan lähteä tuon karvapalleron kanssa pihalle maistelemaan pikkasen taas rustoluita :) Katsotaan montako kuukautta menee ennenkuin seuraava päivitys taas ilmestyy, mielessä on kyllä ollut monta kertaa kirjoitella tänne tuon edesottamuksia, mutta kun pitää hoitaa koulu, koti, koira ja vielä parisuhdekkin siinä välissä, niin väkisinkin jää jotain pois. Kaveritkin soittelee vähän väliä et josko nähtäis kun ei oo pariin kuukauteen kuulunu mitään. Hups... Ei vaan sitä energiaa ole löytynyt, onneks kohta on loma.