Ompas menny aikaa taas viime kirjoittelusta ja paljon on tapahtunut.. Miulla on ollu yksinkertasesti ihan kamala kiire koko ajan, koulujutut stressaa kun pitäis keretä sisäistämään hirveesti asioita, sit pitäis ite jaksaa juosta fysioterapiassa ja lääkärissä ja vaikka missä palavereissa ja koulusta ei sais olla pois yhtään tuntia ainakaan jos meidän opettajalta kysytään.
Talvi tuli sitten, kiva oli kun pääs vihdoin ja viimein potkukelkkailemaan ja pulkan vedätykseen Kaapon kanssa, noilla sai kivasti virtaa pois pojasta. No, miehän tietty kerkesin varmaan pari viikkoa potkukelkkailla, niin sit tuli niin järkyn kovat pakkaset, ettei voinu ku haaveilla edes pitemmistä kävelylenkeistä. Parhaimmillaan koiran kanssa päästiin 50 m pihatien risteyksestä kun raasulla jääty jo tassut. No, pakkaset kun helpotti ni miulle pamahti joku älytön väsymyskausi päälle mitä lääkärissäkin tutkittiin mut ei mitään löydetty vaikka testattiin yhtä jos toista. 8-9 tuntia unta yössä ja silti oli pakko nukkua iltapäivällä parin tunnin päikkärit että jaksoi ees iltaysiin saakka sitten olla hereillä. Nyt alkaa jo hiukan helpottaa, jotenkin on vaikee kuvitella et tää ois mitään kaamosväsymystäkään, kun miulla sellaset on aina poistunu siinä vaiheessa kun lumet tulee.
Ollaan opeteltu Kaapon kanssa uusia temppujakin harvakseltaan, kaveri itseasiassa alotti opettamisen parissa tempussa Kaapolle ja mie sitten jatkoin sitä. Nyt Kaapo osaa jo kieriä, leikkiä raatoa, istuminen ja maahanmeno on nyt ollutkin varmoja liikkeitä, sivulletuloa harjoitellaan vielä, se tuntuu olevan jotenkin tylsä liike Kaapon mielestä.
Just mietin jokunen aika sitten lenkillä et vaikka hetkittäin tuntuu et tosta koirasta vois tehdä rukkaset kun pöllöilee, niin on se vaan edistynytkin aika hurjasti. Tosin johan vuodessa pitääkin muutoksia tulla. Lenkillä kävellään suhteellisen nätisti kiskomatta jos vaan kaulassa on ketju. Puolikuristavallakin tuo tykkää vetää niin et pihinä käy niin ollaan sit käytetty tota ketjua kun sillä kerran tuntuu toimivan. Toisten koirien ohitukset on jäissä, niistä mennään ohi edelleen vaan väkisin perässä raahaamalla kun en oo tällä hetkellä jaksanu juurikaan panostaa siihen.
Kyllä huomaa että miun väsymys on vaikuttanu tohon koiraankin, inhottaa suunnattomasti ettei vaan oo energiaa muuhun kun pakollisiin, hyvä kun edes niihin. Virtaa on koirassa niin paljon et on ruvennu taas kyttäilemää välillä autoja sillä silmällä et josko vähän jahtais. Onneks tosin ainakin toistaseks uskoo kun komentaa et annahan olla.
Ruokintaakin vaihdeltiin tossa, herra kun tuppaa olemaan melkosen nirso noille nappuloille, ollaan tässä vuoden aikana kokeiltu vaikka mitä nappulaa ja eri ruokintatyylejä mutkun ei niin ei. Viimesin niitti oli se, et viimesimmästä nappulasta rupes tulemaan sellaset läjät sitä itteään, ettei raasu kyenny enää edes työpäivän ajan pidättämään. Vaihdoin nappulat puuroon ja lihaan ensin, nyt oon pikkuhiljaa lisäilly rustoluita ja broilerin siipiä mukaan ruokavalioon ja pudotan puuron määrää samalla pois päin. Taidamme siis siirtyä jonkun sortin barfaukseen. Luut sekä puurot ja lihat uppoaa koiraan, ja läjät on inhimillisen kokoisia, taidetaan olla molemmat tyytyväisiä.
Onneksi mennään kevättä kohti koko ajan, josko sitten viimeistään helpottais tämä väsymyskin, viitteitä siihen suuntaan on jo. Josko jaksais keväämmällä sitten paremmin taas touhuta koiran kanssa kaikkea enemmänkin kun pelkästään peruslenkitykset. Nyt kyllä täytyy todeta et on toi selväpäinen koira kuitenkin, jos ainoa oire tylsästä viikosta on joku kenkä kannettuna olkkarin lattialle, tai nenäliina revittynä silpuksi ja ylimääräinen hösellys lenkillä. En siis voi mitenkään perin sanoa et tolla koiralla olis nuppivikaa, todennäköisesti sillä leviäis pää paljon rajummin tylsän elämän takia, jos se jotenki olis ongelmallinen, niinkun meille silloin väitettiin.
Nyt taidan lähteä tuon karvapalleron kanssa pihalle maistelemaan pikkasen taas rustoluita :) Katsotaan montako kuukautta menee ennenkuin seuraava päivitys taas ilmestyy, mielessä on kyllä ollut monta kertaa kirjoitella tänne tuon edesottamuksia, mutta kun pitää hoitaa koulu, koti, koira ja vielä parisuhdekkin siinä välissä, niin väkisinkin jää jotain pois. Kaveritkin soittelee vähän väliä et josko nähtäis kun ei oo pariin kuukauteen kuulunu mitään. Hups... Ei vaan sitä energiaa ole löytynyt, onneks kohta on loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti