Joo, sadepäivän pukkas tosiaan, Kaapohan ei tunnetusti siedä vesisadetta ollenkaan, lenkille lähtö on yhtä itkua ja hammasten kiristelyä vesisateella. Viime kesänä testasin eräänä sadepäivänä, että kuinka kauan menee ennenku tuo koira rupee pyytämään pihalle. No, kahden aikaan iltapäivällä miulla itelläni petti hermot ja raahasin koiran väkisin ulos pissille. Toinen ois niin mielellään nukkunu vaan eikä ois menny ulos ollenkaan. Onneks sadetakki on vähän helpottanu tätä ongelmaa, syksyt ois muuten aika tuskasia meillä :D
Tänä aamuna ei vielä satanu vettä, niin laitoin sitten Kaapon tohon vaijeriin pihalle, eipä menny ku puol tuntia ni herra nököttää kuistilla ja ulkona sataa vettä. Huoh. No, en sitten heti ottanu häntä sisälle, hää sitten kävi tekemässä kakat pihalle ja jäi "jumiin" vaijerinsa kanssa. Hää ei voi siis myöskään kävellä läheltäkään omia kakkojaan, hienohelma kun on, tosin tosta tavasta oon vaan tyytyväinen, eipähän oo tassunpohjat kakassa.
No, tän jumiinjäämisen tuloksena herra istui tyytyväisenä kukkapenkissä kun menin pihalle, ja tietenkin ihan läpimärkänä. Ah, toi märän koiran haju onkin oikein herkullinen tämmösessä pienessä kesämökissä. Yök.
Ostin Kaapolle vihdoin ja viimein pelastusliivit, nyt voidaan ottaa Kaapoakin mukaan enemmän veneilemään, tosin ois saanu kuitenki olla numeroa isommat noi liivit, vaikka kokotaulukossa lukikin kettuterrieri. Liivit menee just pisimmillään ollessa kiinni, en ois uskonu kyllä et ne niin naftit on mut näköjään on. No, eiköhän noilla pärjätä ne vähäset veneilyt mitä me veneillään Kaapon kanssa, ja jos siltä näyttää niin ostetaan sitten isommat.
Reilun viikon päästä ois Kaapollaki jännät ajat tiedossa, lähdetään viikonlopuksi reissuun ja Kaapo pääsee mukaan, ekaa kertaa. Kyseessä on kalastusreissu Ruunaalle, ja siellä on pitkospuureittejä ja muita sellaset 50 km suurinpiirtein, totesinkin isännälle et eiköhän myö Kaapon kanssa saada aika kulumaan jotenkin jos en jaksa koko ajan kalastaa :D Jännä nähdä miten toi lehmänhermo sopeutuu vieraaseen paikkaan, yleensä toi on aika hyvin ottanu kaikki uudet tilanteet ja paikat, ei turhia stressaile ja toteaa yleensä hyvin äkkiä et jaahas, tämmönen paikka, otampa torkut. Siinä mielessä tuo koira on niin helppo ottaa mukaan kun ei tartte ihmeitä jännäillä et miten se pärjää.
Nyt taidan ottaa koiran kainaloon ja painella sängyn pohjalle kattelee telkkaria ja oottelemaan isäntää ja pitsaa jonka se lupas miulle tuoda :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti