Joo, ompas päässy aika sitten vierähtämään. Monta kertaa on blogi ollu mielessä mut en oo mukamas vaan ehtiny.
No joo, Kaapo siis leikattiin maaliskuun alussa, ja ei-toivotut merkkaamiset jäi sille tielleen. Muuten poika ei oo juurikaan muuttunu kauheesti leikkauksesta, mitä nyt ehkä toooosi vähän rauhottunu ja ruoka maistuu pikkasen paremmin mikä ei oo ollenkaa huono juttu.
Nyt pystyy Kaapon kanss treenaamaankin taas, kun namit kiinnostaa edes pikkasen enemmän. Karvaa lähtee tällä hetkellä aivan käsittämättömän paljon, varmaan noi helteet ja leikkuutus yhdessä tekee sen.
No joo, treenaamisesta sen verran, aika hiljasta on vielä pidelly minkään temppujen kanssa, jotain pientä ollaan tehty välillä, kaveri on nyt pari kertaa käyny treenaamassa seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä Kaapon kanssa, uhkas viedä sen joskus vielä mätsäreihin :D
Ihmeen nopeesti poika tuntuu kuitenkin oppivan, nyt kun motivaatio alkaa olemaan koiralla kohdallaan (tarkoittaa siis sitä että namit rupes kiinnostamaan). Sivulle tulo alkaa luonnistumaan jo, seuraaminenkin pikkuhiljaa, tosin se on aika irtonaista vielä, ja katsekontaktia ei meinaa löytyä välillä millään, paitsi namiin luodaan napakka katsekontakti.
Lenkit menee aika samalla kaavalla kuin ennenkin, autot saa mennä melko rauhassa ohitte, niitä harvemmin enää noteerataan, korkeintaan jos on ollu pitempään ns. tylsää, niin sillon kokeillaan et josko sittenkin. Pyöräilijät ois vielä kauheen houkuttelevia, mut niistäkin päästään melko kivuttomasti ohi kun mie vaan ite muistan olla tarkkana. Toiset koirat... nooh.. ehkä ajastaan. Ne on meille kompastuskivi ollu koko ajan, ja tulee varmaan olemaankin. Kaapo siis edelleen haluais vaan mennä moikkaamaan kaikkia liiankin kovasti.
Koirakavereitakin Kaapolla on, kaverin leikattu kääpiösnautseriuros on oikein best friend Kaapolle, siellä kun kyläillään niin Kaapo saa juosta sydämensä kyllyydestä aidatulla pihalla.
Kaverini otti tiibetinterrierin pennun tuossa jokunen aika sitten, ja sitä ollaan nyt totuteltu Kaapoon, tosin Kaapo haluais mennä vielä niin innolla moikkaamaan pentua, etten oo uskaltanu ihan täysillä vielä laskea Kaapoa leikkimään, ettei pentu jää jalkoihin. Kunhan se pikkasen vielä kasvaa niin sitten kyllä.
Muuta ihmeellistä täällä ei nyt ihan kauheesti oo tapahtunu, ollaan mökkeilty, Kaapo on päässy veneilemäänkin, ja juoksemaan saaressa vapaana ja muutenkin viettämään aika vapaata elämää. Pyöräilyäkin ollaan muutaman kerran kokeiltu, ja voi että miten tuo tykkää siitä. Se kun näkee että rupeen laittamaan pyörään sitä systeemiä kiinni, niin hösellys alkaa. Ainut vaan kun hää haluis juosta täysillä heti alusta saakka, joudun jarrujen kanssa hidastamaan koko ajan, ettei juoksis iteltään puhtia pois heti alkumetreillä. Parin kolmen kilsan lenkkejä ollaan vasta käyty, kun totutellaan tuohon pyörän vierellä kulkemiseen. Kunhan kunto kasvaa (emännällä) niin sitten mennään pitempiä lenkkejä. Harjoituksia on hidastanut se, että ollaan oltu niin paljon mökillä ja pyörä on kotona.
Nyt taidan lähteä jatkamaan loputonta harjausurakkaa, josko se siitä joskus helpottaisi.
Ainiin, meillä kuljetaan nykyisin lenkin loput "vapaana" eli hihna on maassa. :)
