Joo, tosiaan ton hihnakävelyn ja pyörien ja koirien ohittamisen kanssa ollaan koitettu nyt vaikka jos mitä.. On kokeiltu ketjua ja "hihna kireelle ja rivakasti ohi"-keinoa, ei toimi, sit kokeiltiin jo kuonopantaakin et jos sillä sais pään käännettyy pois toisesta koirasta, ei auttanu, nosti koirassa kierroksia siinä määrin et koitti jopa napsia käsille. Se keino hyllytettiin ekan kokeilun jälkeen.
Tuumailin tossa sit et mitä ihmettä teen ton koiran kanssa, kun jo pois jäänyt polkupyörien jahtaaminenki koitti tulla takas, niin aattelin et kokeillaan nyt taas sitä suihkepulloa, josko saatais edes se pyörien jahtaaminen taas pois, ja miusta alkaa tuntuu siltä et se on paras keino myös toisten koirien ohitukseen yhdistettynä siihen ketjuun ja "hihna kireelle ja ohi" menetelmään. Eilen illalla ainakin tuntui kaikkein parhaimmalta tekniikalta vaikka tuli kapeella jalkakäytävällä koira vastaan ja se vielä pysähty kattelemaan siinä Kaapoa ja minua. Laitoin hihnan vaan ylemmäs, siihen leukaluiden alle, ja pidin hihnan sen verran kireellä ettei panta päässy valumaan alas muttei kuitenkaan kuristanu ja aina kun Kaapo rupes tuijottelee toista koiraa, suihkasin nenille ja sanoin EI. Ohi mentiin tosi nätisti verrattuna viime aikojen kammo-ohituksiin kun on puristu ja äristy ja tehty vaikka mitä.
Mihinkään muuhun koulutukseen ei oo aika eikä energia riittänytkään nyt, tää syksy ja pimeys imee miusta mehut ihan täysin näköjään, taas. Nyt oon ottanu tavaks jättää Kaapolle päiväks aktivointipalloon nappuloita kun joutuu toinen olemaan kuitenki joka päivä viikolla yksin useempia tunteja, niin josko se pikkasen ehkäsis edes sitä ettei raasulla pää nyt ihan pimahda omistajan saamattomuuden ja kiireen takia.
Talvea ootan ja lunta kovasti, meiningissä ois tuoda mökiltä potkukelkka, että päästäis sillä sitten kulkemaan vähän vauhdikkaammin lenkkejä, ja pulkan eteen aattelin myöskin tuon valjastaa, ja alle 20 kg likka punnukseks kyytiin, veljen koiratkin nautti siitä toissatalvena hurjasti kun saivat pienen vetovastuksen taakseen. Saas nähdä mitä Kaapo tykkää ajatuksesta, voihan se olla ettei se liiku senttiäkään jos joutuu vetämään. Onhan tuo aika hienohelma :D
Sitruunapantaakin meinasin kysellä lainaks, kun tuo on nyt päättänyt alkaa protestoimaan autoon jäämistä kauheella metelillä, räkyttää kun mielenvikanen niin kauan kun me ollaan näkyvillä, mut heti ku hävitään näkyvistä niin yleensä hiljenee. Ei auta vaikka odottais autossa niin kauan ennenku rauhottuu, alottaa siis sellasen vaimeen piippauksen jo heti kun auto hiljenee. En nyt sitten tiedä mitä sen asian kanssa tekis, ehkä lähden kokeilemaan sitä sitruunapantaa, se vois tehotakkin jos pelkkä suihkepullokin tehoaa tohon niin hyvin.
Nyt on kello taas sen verran et pitää lähtee iltalenkille ja sit nukkumaan. Seuraavaan kertaan taas, heissan.
tiistai 30. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Hijaista pitelee...
Joo on tosiaan pidellyt hiljaista nyt viime aikoina, tää syksyn pimeys ja kurakelit uuvuttaa energisimmänki ihmisen, ja mie en oo kaikkein energisin ollu koskaan.
Ei olla oikein edes treenattu nyt mitään, motivaatio on ollu hiukan kateissa sen jälkeen kun ne treenit meni ihan pieleen. Jotain pientä kotona vaan silloin tällöin. Mut edistystä on tapahtunu siitäkin huolimatta, maahanmeno alkaa olemaan varma liike, tästä oon tyytyväinen ottaen huomioon sen, ettei Kaapo osannu ollenkaan maahanmenoa meille tullessaan ja me ollaan opeteltu sitä melko laiskasti. Eikös ne niin sano että hitaasti hyvä tulee..?
Kävi meillä sentään tuossa kaverin 12 viikkonen mopsineiti kylässä, Kaapo rassukka meni vaan siitä ihan sekasin, leikki kyllä innokkaasti, vähän turhankin innokkaasti ja piti kyllä vahtia hiukan, kun pojalla meinaa hormonit keittää ylitte ja haluais astua mielellään tuota ihanaa neitoa. Valitettavasti olen ilkeä ämmä, enkä anna koirani syyllistyä pedofiliaan :D
Niin hyvin kuitenkin heitti hormonit ylikierroksille tän vierailun takia et Kaapo sitten ystävällisesti kusi sänkyyn , kun talo tyhjeni vierailun jälkeen, minun piti nimittäin lähteä itse käymään asioilla samalla oven avauksella kun mopsineiti omistajansa kanssa poistui. Hätä ei varmasti ollut, pari tuntia aikaisemmin Kaapo nimittäin kävi ulkona ja teki pissat, eikä tuo muutenkaan ole sellainen sisälle kuseksija ollut koskaan. Veikkaan että kyseessä oli vain merkkaus tms, tosin ei ollut mikään pikkuliru minkä oli tehnyt, vaan ihan laskenut tunteella rakon tyhjäksi saakka melkeimpä. No, tiedämpä ainakin etten tästä lähtien jätä koiraa yksin kotiin heti jos meillä joku toinen koira käy kylässä, tai sitten ei täällä kyläile kukaan edes.
Oon kyllä ruvennu harkitsemaan myös leikkuutusta, tai oon miettiny sitä siitä saakka kun Kaapo meille tuli, Isäntä vaan ei oo oikein lämmenny ajatukselle, se perinteinen mies: siltä ei palleja leikata tai sit voi leikata miultaki samantien! Huoh, oon miettiny pääni puhki et millä sais ton isännän ajattelemaan toisin, tosin silläkin tais alkaa raksuttaa vähän siinä vaiheessa kun koitti tunkea meidän petauspatjan päällistä pesukoneeseen joutuen toteamaan et ei mahu vaikka kuinka tunkis. Ajatuksena oli et jos vaikka kokeilis hormonipiikkiä ensin, kun ei mihikää näyttelyihi tai kisoihi tms olla menossa, jos hormonipiikki toimii, niin sitten vois tosiaan harkita sitä leikkuutusta.
Nyt oltiin taas pitkästä aikaa mökillä viikonloppu, ja kyllä toi koira vaan nauttii siellä olostaan kun saa olla pihalla koko päivän jos tahtoo, vaikkakin narun päässä mutta kuitenkin. Siellä on hirvenmetsästys käynnissä parhaillaan, ja kävin sitten kävelemässä mökkitiellä yhtenä päivänä, kun tiesin että sen poikki menee aina hirviä, niin Kaapohan päätti et hänestä tulee hirvikoira ja poukkas yhdelle jäljelle intoa täynnä. Eihän se auttanu ku omistajan rämpiä perästä ja sylkeä suustaan heinänsiemeniä ja hämähäkin seittejä kun poika painoi nenä maassa menemään. Aattelin ensin et kävellään nyt jonkun matkaa, et katotaan mitä ukko tuumaa ja kauanko jaksaa mennä jäljellä, mut sit muuttu maasto sellaseks et minä en ois päässy perästä mitenkää järkevästi niin totesin et nyt on parempi kääntyä ympäri. Harmi sinällään, koirasta oikein näki et nyt on jotai tosi jännää.
Oltais varmaan saatu kävellä hirven syliin saakka, jos oisin antanu hänen mennä jälkeä pitkin, mut kun ei ollu edes mitään oranssia/punasta päällä niin ei kehannu mennä sit kovinkaa pitkälle kun hirvimiesten äänet kuulu koko ajan, eli jossain siinä hyvinkin lähellä ne oli, ties vaikka oisivat vielä ampuneet hirvenä :D
Nyt täytynee lopetella tää naputtaminen ja ruveta houkuttelemaan tota hurttaa pihalle, sillä ei kyllä aamusin ja varsinkaan näillä keleillä oo ikinä kiire ulos, tuossa se nytkin makaa ihan umpiunessa vaikka kello on jo puoli kymmenen aamupäivällä. Uskomaton rakko tolla ainakin on jos ei muuta :D
Ens kertaan taas, heissan.
Ei olla oikein edes treenattu nyt mitään, motivaatio on ollu hiukan kateissa sen jälkeen kun ne treenit meni ihan pieleen. Jotain pientä kotona vaan silloin tällöin. Mut edistystä on tapahtunu siitäkin huolimatta, maahanmeno alkaa olemaan varma liike, tästä oon tyytyväinen ottaen huomioon sen, ettei Kaapo osannu ollenkaan maahanmenoa meille tullessaan ja me ollaan opeteltu sitä melko laiskasti. Eikös ne niin sano että hitaasti hyvä tulee..?
Kävi meillä sentään tuossa kaverin 12 viikkonen mopsineiti kylässä, Kaapo rassukka meni vaan siitä ihan sekasin, leikki kyllä innokkaasti, vähän turhankin innokkaasti ja piti kyllä vahtia hiukan, kun pojalla meinaa hormonit keittää ylitte ja haluais astua mielellään tuota ihanaa neitoa. Valitettavasti olen ilkeä ämmä, enkä anna koirani syyllistyä pedofiliaan :D
Niin hyvin kuitenkin heitti hormonit ylikierroksille tän vierailun takia et Kaapo sitten ystävällisesti kusi sänkyyn , kun talo tyhjeni vierailun jälkeen, minun piti nimittäin lähteä itse käymään asioilla samalla oven avauksella kun mopsineiti omistajansa kanssa poistui. Hätä ei varmasti ollut, pari tuntia aikaisemmin Kaapo nimittäin kävi ulkona ja teki pissat, eikä tuo muutenkaan ole sellainen sisälle kuseksija ollut koskaan. Veikkaan että kyseessä oli vain merkkaus tms, tosin ei ollut mikään pikkuliru minkä oli tehnyt, vaan ihan laskenut tunteella rakon tyhjäksi saakka melkeimpä. No, tiedämpä ainakin etten tästä lähtien jätä koiraa yksin kotiin heti jos meillä joku toinen koira käy kylässä, tai sitten ei täällä kyläile kukaan edes.
Oon kyllä ruvennu harkitsemaan myös leikkuutusta, tai oon miettiny sitä siitä saakka kun Kaapo meille tuli, Isäntä vaan ei oo oikein lämmenny ajatukselle, se perinteinen mies: siltä ei palleja leikata tai sit voi leikata miultaki samantien! Huoh, oon miettiny pääni puhki et millä sais ton isännän ajattelemaan toisin, tosin silläkin tais alkaa raksuttaa vähän siinä vaiheessa kun koitti tunkea meidän petauspatjan päällistä pesukoneeseen joutuen toteamaan et ei mahu vaikka kuinka tunkis. Ajatuksena oli et jos vaikka kokeilis hormonipiikkiä ensin, kun ei mihikää näyttelyihi tai kisoihi tms olla menossa, jos hormonipiikki toimii, niin sitten vois tosiaan harkita sitä leikkuutusta.
Nyt oltiin taas pitkästä aikaa mökillä viikonloppu, ja kyllä toi koira vaan nauttii siellä olostaan kun saa olla pihalla koko päivän jos tahtoo, vaikkakin narun päässä mutta kuitenkin. Siellä on hirvenmetsästys käynnissä parhaillaan, ja kävin sitten kävelemässä mökkitiellä yhtenä päivänä, kun tiesin että sen poikki menee aina hirviä, niin Kaapohan päätti et hänestä tulee hirvikoira ja poukkas yhdelle jäljelle intoa täynnä. Eihän se auttanu ku omistajan rämpiä perästä ja sylkeä suustaan heinänsiemeniä ja hämähäkin seittejä kun poika painoi nenä maassa menemään. Aattelin ensin et kävellään nyt jonkun matkaa, et katotaan mitä ukko tuumaa ja kauanko jaksaa mennä jäljellä, mut sit muuttu maasto sellaseks et minä en ois päässy perästä mitenkää järkevästi niin totesin et nyt on parempi kääntyä ympäri. Harmi sinällään, koirasta oikein näki et nyt on jotai tosi jännää.
Oltais varmaan saatu kävellä hirven syliin saakka, jos oisin antanu hänen mennä jälkeä pitkin, mut kun ei ollu edes mitään oranssia/punasta päällä niin ei kehannu mennä sit kovinkaa pitkälle kun hirvimiesten äänet kuulu koko ajan, eli jossain siinä hyvinkin lähellä ne oli, ties vaikka oisivat vielä ampuneet hirvenä :D
Nyt täytynee lopetella tää naputtaminen ja ruveta houkuttelemaan tota hurttaa pihalle, sillä ei kyllä aamusin ja varsinkaan näillä keleillä oo ikinä kiire ulos, tuossa se nytkin makaa ihan umpiunessa vaikka kello on jo puoli kymmenen aamupäivällä. Uskomaton rakko tolla ainakin on jos ei muuta :D
Ens kertaan taas, heissan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)