Irtioloa ja uintia

Joo, Kaapo oli tosiaan tossa loman lopussa päivän verran irti, mie tosin kiljuin paniikissa heti kun koira hävis sekunniks mökin taakse pissille :D Isäntä koitti välillä toppuutella et älähän nyt hermoile, ei se mihinkää karkaa.

Kaikki meni ihan hyvin, Kaapo oli koko päivän irti ja kesti siinä mökin pihassa varsin mallikkaasti, mitä nyt pari kertaa pyörähti omalla mökillä (oltiin siis anopin mökin puolella naapurissa) katsomassa et onks siellä ketään. Nätisti tuli huutelemalla takasin ja aina pistettiin kauheet bileet pystyyn ja syötettiin herkkuja kun tuli takas.

Kertaalleen koiruus otti ja meni uimaankin, tosin ei vapaaehtoisesti. Kaapoa kun kiukuttaa kauheesti meidän laiturin vieressä pyörivät sorsat, jotka yleensä tulee metrin päähän Kaaposta lällättelemään et lälläslää, etpäs saakkaan kiinni. Kaapo sit bongas sorsan rannasta, ja kohta kuulu valtava loiskaus. Jonkun aikaa huudeltiin siinä Kaapoa, luultiin jo et se on lähteny uimaan sen sorsan perään mut koiraa ei näkyny missään, kohta se jo juos rannasta kauheeta kyytiä ihan läpimärkänä, raasu oli pudonnu veteen ihan sukelluksiin asti, ainakin siitä päätellen et sen päälakikin oli ihan läpimärkä.

Omalla mökillä ei olla sen jälkeen oikein uskallettu pitää irti kun on ollu joka päivä jotain menoa, et jos se ottaa ja häviää niin ei ois ollu aikaa ettiä.

Tehtiin halkoja yks päivä sitten tossa ja sen jälkeen isäntä hyppäs vaatteet päällä järveen, ja pyys että laitan Kaapolle liivit päälle. Näin tehtiin, ja isäntä nappas koiran kainaloon ja laski järveen. Nätisti ui poika, ei liivit haitannu ollenkaan. Seuraavalla kerralla isäntä sitten laski Kaapon siitä liivien kantokahvasta veteen, niin puol metriä ennen vedenpintaa rupes Kaapolla tassut sutimaan. Luulin et sitä tapahtuu vaan youtubevideoissa :D Nauroin ihan katketakseni kun se näytti niin koomiselle.

Käytiin me tossa viime viikonloppuna reissussakin, Ruunaalla. Kaapo osoitti taas sen, miten mukava sen kanssa on reissata kun se et stressaa uusista paikoista vaan asettuu taloks heti. Vieraassa autossa takapenkillä nukutti hyvin ja vuokramökissäkin nukutti hyvin. Osaltaan varmaan nukuttamiseen vaikutti se, että käytiin siellä tutkailemassa polkuja ja reittejä ja siellä oli miljoonia uusia hajuja mitä piti tutkia. Harmi vaan kun kelit ei oikein suosinu, vettä sato koko ajan. Ehkä ens kesänä sattuis sitten paremmat kelit niin pääsis paremmin tutkimaan reittejä.

Nyt ollaan taas palailtu pikkuhiljaa normaaliin arkirytmiin, isäntä töihin, minä kouluun ja likkakin pääs ekaluokalle kouluun vihdoinkin, on se sitä oottanukki :D

Nyt lähden iltalenkille ja sen jälkeen oikaisen itteni sänkyyn, arki on niin raskasta ja väsyttävää näin pitkän lomailun jälkeen :D

Sadepäivä ja tylsyys...

Joo, sadepäivän pukkas tosiaan, Kaapohan ei tunnetusti siedä vesisadetta ollenkaan, lenkille lähtö on yhtä itkua ja hammasten kiristelyä vesisateella. Viime kesänä testasin eräänä sadepäivänä, että kuinka kauan menee ennenku tuo koira rupee pyytämään pihalle. No, kahden aikaan iltapäivällä miulla itelläni petti hermot ja raahasin koiran väkisin ulos pissille. Toinen ois niin mielellään nukkunu vaan eikä ois menny ulos ollenkaan. Onneks sadetakki on vähän helpottanu tätä ongelmaa, syksyt ois muuten aika tuskasia meillä :D

Tänä aamuna ei vielä satanu vettä, niin laitoin sitten Kaapon tohon vaijeriin pihalle, eipä menny ku puol tuntia ni herra nököttää kuistilla ja ulkona sataa vettä. Huoh. No, en sitten heti ottanu häntä sisälle, hää sitten kävi tekemässä kakat pihalle ja jäi "jumiin" vaijerinsa kanssa. Hää ei voi siis myöskään kävellä läheltäkään omia kakkojaan, hienohelma kun on, tosin tosta tavasta oon vaan tyytyväinen, eipähän oo tassunpohjat kakassa.

No, tän jumiinjäämisen tuloksena herra istui tyytyväisenä kukkapenkissä kun menin pihalle, ja tietenkin ihan läpimärkänä. Ah, toi märän koiran haju onkin oikein herkullinen tämmösessä pienessä kesämökissä. Yök.

Ostin Kaapolle vihdoin ja viimein pelastusliivit, nyt voidaan ottaa Kaapoakin mukaan enemmän veneilemään, tosin ois saanu kuitenki olla numeroa isommat noi liivit, vaikka kokotaulukossa lukikin kettuterrieri. Liivit menee just pisimmillään ollessa kiinni, en ois uskonu kyllä et ne niin naftit on mut näköjään on. No, eiköhän noilla pärjätä ne vähäset veneilyt mitä me veneillään Kaapon kanssa, ja jos siltä näyttää niin ostetaan sitten isommat.

Reilun viikon päästä ois Kaapollaki jännät ajat tiedossa, lähdetään viikonlopuksi reissuun ja Kaapo pääsee mukaan, ekaa kertaa. Kyseessä on kalastusreissu Ruunaalle, ja siellä on pitkospuureittejä ja muita sellaset 50 km suurinpiirtein, totesinkin isännälle et eiköhän myö Kaapon kanssa saada aika kulumaan jotenkin jos en jaksa koko ajan kalastaa :D Jännä nähdä miten toi lehmänhermo sopeutuu vieraaseen paikkaan, yleensä toi on aika hyvin ottanu kaikki uudet tilanteet ja paikat, ei turhia stressaile ja toteaa yleensä hyvin äkkiä et jaahas, tämmönen paikka, otampa torkut. Siinä mielessä tuo koira on niin helppo ottaa mukaan kun ei tartte ihmeitä jännäillä et miten se pärjää.

Nyt taidan ottaa koiran kainaloon ja painella sängyn pohjalle kattelee telkkaria ja oottelemaan isäntää ja pitsaa jonka se lupas miulle tuoda :D