Me täällä Kaapon kanssa vietellään laatuaikaa kaksistaan, likka on serkuksillaan yökylässä ja isäntä on töissä. Ollaan vaan löhöilty ja käyty käpöttelees pikkulenkki hissuksiin, hajuja haistellen :) Nyt annoin herralle putkiluun jyrsittäväks, oli tosin hiukan erimielisyyksiä siitä et saako sen viedä sänkyyn...
Nyt jotenkin tuntuu taas että ollaan otettu iiiiiso harppaus eteenpäin koulutuksissa, oon ruvennu lenkeillä tekemään pienen pieniä seuraamispätkiä ja muutenkin kaikkea, maahanmenoa ja sivulletuloa ym. Se rupee onnistuu jopa, meinasin ruveta kiljumaan yhellä lenkillä kesken kaiken kun tajusin et toi koira tosiaan seuras! Pikkasen irtonaista ja muutenkin harhailevaa se vielä on, mut meille se on jo iso saavutus et toi koira kävelee miun sivulla ja suurimman osan ajasta kattoo minuun. Osasyy treenien onnistumiselle on varmasti se, et taisin vihdoinkin löytää sellaset namit mitkä Kaapoa pikkasenkaan kiinnostaa. Kuivattu kilohaili nimittäin.
Ollaan nyt uskallettu kävellä myös tonne toiseen suuntaan kun huomasin et se yks koira joka aikasemmin hyökkäili pariin otteeseen meidän kimppuun, on laitettu narun jatkeeksi vihdoinkin. Kyllähän se sieltä edelleen uhoaa ja räyhää, mutta ei pääse kimppuun joten mekin uskalletaan siitä kävellä ohi, ja ennenkaikkea MIE uskallan olla rentona siinä tilanteessa, niin ei Kaapokaan rupee vetää älyttömiä kierroksia.
Pyöräilijöistä päästään nyt jo ainakin 70 % kerroista ohi ihan nätisti, joko namin avulla niin, että istutaan ja ootetaan et pyörä menee ohi, tai sit naru tiukalla tossa sivulla kävellen. Oonki nyt muutaman lenkin kävelly niin, että oon pitäny tarkotuksella Kaapon lyhyellä narulla tossa ihan vierellä kävelemässä ja siinä poika tuntuukin käyttäytyvän ihan fiksusti, johtuuko sitten siitä et siinä lyhyessä narussa tietää ettei pääse sikailemaan.
Kohta päästään viettämään jo synttäreitäkin taas, tiistaina pamahtaa mittariin huimat 3 v! Pitää varmaan käydä ostaas maksalaatikkoa ja nakkeja, sekä uus raatolelu, ihan käsittämätöntä et meillä on joku lelu kestäny ehjänä jo vuoden. Onhan se jo himppasen kärsineen näkönen mut siitä ei puutu mitään osia ja vinkukin toimii. Näitä leluja meille tullaan ostamaan lisääkin kerta ovat noin kestäviä.
Leikkimässäkin ollaan käyty, Sulo-tiibetinterrieripennun ja Jätkä-kääpiösnautserin kanssa aina välillä. Ihmeen hyvät hermot on Kaapolla noin terrieriks, toi Sulo on vielä ihan riiviökakara ja käytös sen mukaista, roikkuu hännässä, korvissa ja kaikessa muussakin eikä Kaapo sano mitään.
Nyt taitaa tää mamma lähtee ettii itelleenki jotai syömistä, jos sen jälkeen vaikka suunnistais lenkille ton hurjimuksen kanssa.
