Joo on tosiaan pidellyt hiljaista nyt viime aikoina, tää syksyn pimeys ja kurakelit uuvuttaa energisimmänki ihmisen, ja mie en oo kaikkein energisin ollu koskaan.
Ei olla oikein edes treenattu nyt mitään, motivaatio on ollu hiukan kateissa sen jälkeen kun ne treenit meni ihan pieleen. Jotain pientä kotona vaan silloin tällöin. Mut edistystä on tapahtunu siitäkin huolimatta, maahanmeno alkaa olemaan varma liike, tästä oon tyytyväinen ottaen huomioon sen, ettei Kaapo osannu ollenkaan maahanmenoa meille tullessaan ja me ollaan opeteltu sitä melko laiskasti. Eikös ne niin sano että hitaasti hyvä tulee..?
Kävi meillä sentään tuossa kaverin 12 viikkonen mopsineiti kylässä, Kaapo rassukka meni vaan siitä ihan sekasin, leikki kyllä innokkaasti, vähän turhankin innokkaasti ja piti kyllä vahtia hiukan, kun pojalla meinaa hormonit keittää ylitte ja haluais astua mielellään tuota ihanaa neitoa. Valitettavasti olen ilkeä ämmä, enkä anna koirani syyllistyä pedofiliaan :D
Niin hyvin kuitenkin heitti hormonit ylikierroksille tän vierailun takia et Kaapo sitten ystävällisesti kusi sänkyyn , kun talo tyhjeni vierailun jälkeen, minun piti nimittäin lähteä itse käymään asioilla samalla oven avauksella kun mopsineiti omistajansa kanssa poistui. Hätä ei varmasti ollut, pari tuntia aikaisemmin Kaapo nimittäin kävi ulkona ja teki pissat, eikä tuo muutenkaan ole sellainen sisälle kuseksija ollut koskaan. Veikkaan että kyseessä oli vain merkkaus tms, tosin ei ollut mikään pikkuliru minkä oli tehnyt, vaan ihan laskenut tunteella rakon tyhjäksi saakka melkeimpä. No, tiedämpä ainakin etten tästä lähtien jätä koiraa yksin kotiin heti jos meillä joku toinen koira käy kylässä, tai sitten ei täällä kyläile kukaan edes.
Oon kyllä ruvennu harkitsemaan myös leikkuutusta, tai oon miettiny sitä siitä saakka kun Kaapo meille tuli, Isäntä vaan ei oo oikein lämmenny ajatukselle, se perinteinen mies: siltä ei palleja leikata tai sit voi leikata miultaki samantien! Huoh, oon miettiny pääni puhki et millä sais ton isännän ajattelemaan toisin, tosin silläkin tais alkaa raksuttaa vähän siinä vaiheessa kun koitti tunkea meidän petauspatjan päällistä pesukoneeseen joutuen toteamaan et ei mahu vaikka kuinka tunkis. Ajatuksena oli et jos vaikka kokeilis hormonipiikkiä ensin, kun ei mihikää näyttelyihi tai kisoihi tms olla menossa, jos hormonipiikki toimii, niin sitten vois tosiaan harkita sitä leikkuutusta.
Nyt oltiin taas pitkästä aikaa mökillä viikonloppu, ja kyllä toi koira vaan nauttii siellä olostaan kun saa olla pihalla koko päivän jos tahtoo, vaikkakin narun päässä mutta kuitenkin. Siellä on hirvenmetsästys käynnissä parhaillaan, ja kävin sitten kävelemässä mökkitiellä yhtenä päivänä, kun tiesin että sen poikki menee aina hirviä, niin Kaapohan päätti et hänestä tulee hirvikoira ja poukkas yhdelle jäljelle intoa täynnä. Eihän se auttanu ku omistajan rämpiä perästä ja sylkeä suustaan heinänsiemeniä ja hämähäkin seittejä kun poika painoi nenä maassa menemään. Aattelin ensin et kävellään nyt jonkun matkaa, et katotaan mitä ukko tuumaa ja kauanko jaksaa mennä jäljellä, mut sit muuttu maasto sellaseks et minä en ois päässy perästä mitenkää järkevästi niin totesin et nyt on parempi kääntyä ympäri. Harmi sinällään, koirasta oikein näki et nyt on jotai tosi jännää.
Oltais varmaan saatu kävellä hirven syliin saakka, jos oisin antanu hänen mennä jälkeä pitkin, mut kun ei ollu edes mitään oranssia/punasta päällä niin ei kehannu mennä sit kovinkaa pitkälle kun hirvimiesten äänet kuulu koko ajan, eli jossain siinä hyvinkin lähellä ne oli, ties vaikka oisivat vielä ampuneet hirvenä :D
Nyt täytynee lopetella tää naputtaminen ja ruveta houkuttelemaan tota hurttaa pihalle, sillä ei kyllä aamusin ja varsinkaan näillä keleillä oo ikinä kiire ulos, tuossa se nytkin makaa ihan umpiunessa vaikka kello on jo puoli kymmenen aamupäivällä. Uskomaton rakko tolla ainakin on jos ei muuta :D
Ens kertaan taas, heissan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti