Noniin, jos jatkasin siitä mihin viimeeks jäätiin, eli lupasin kertoa hieman Kaapon taustasta enemmän.
Aloitetaan nyt vaikka siitä kuinka MINÄ tutustuin terriereihin. Veljelläni näitä on kaksin kappalein, uros ja narttu. Molemmat olivat minulla paljon hoidossa ja pelasin niiden kanssa kaikin tavoin melko paljon ja tykästyin rotuun, vaikkakin ajattelin aina ettei minulle tule omaa terrieriä ikinä.
No, kävipä sitten niin ikävästi, että veljeni uroskoira pääsi pihasta karkuun, ja jäi auton alle, suru on suuri vieläkin, miten voikin kiintyä niin paljon johonkin joka ei ole oma?!
Veljeni rupesi sitten etsiskelemään yksin jääneelle narttukoiralleen kaveria, ja selaili pentuvälityssivuja ja soitteli muutamasta aikuisesta uroksesta, myös Kaaposta joka oli etsimässä jo silloin tammikuussa uutta kotia.
Kaapo ei kuitenkaan veljeni perheelle ollut se sopivin uros, vaan he valitsivat toisen nuoren uroksen, joka onkin varsinainen komistus :) Kaapon edellinen omistaja soitteli kuitenkin veljelleni ja kyseli että olisiko hänellä kotia tiedossa myös Kaapolle, koska edellinen omistaja ei millään haluaisi laittaa nuorta koiraa piikille, mutta tiedosti kuitenkin ongelmat ja sen, ettei hän pystyisi niitä ratkaisemaan.
Veljeni soitti sitten minulle, ja kysyi että tietäisinkö minä ketään, kuka voisi tämän koiran ottaa, ettei tartteis piikille laittaa. Minä sitten tuumasin siinä hetken ja sanoin että saattasin tietääkkin. Soitin isännälle ja kyselin alustavaa mielipidettä häneltä, tuumailtiin siinä pari päivää ja sitten soitinkin tälle naiselle joka Kaaposta oli luopumassa ja kyselin hiukan koirasta. Tiedossa oli siis jo tässä vaiheessa se, että Kaaposta ollaan luopumassa jonkinasteisten käytösongelmien vuoksi.
No nyt päästäänkin niihin ongelmiin sitten.. Kaapo siis oli muuten normaali terrieri, sisäsiisti, ei tuhonnut sisällä ja muutenkin vaikutti täyspäiseltä mutta... Se jahtasi autot, pyöräilijät, kävelijät ja muut lenkkeilijät lenkillä, alkoi siis vaanimaan ja kohdalla yritti "hyökätä". Kotona ollessaan vieraita oli kuulemma mahdoton kutsua kylään, koska Kaapon käytös oli mitä oli, kuten sain sitten omakohtaisesti huomata kun menimme Kaapoa katsomaan.
No, mehän menimme parin päivän päästä Kaapoa katsomaan ajatuksella jos se vaikuttaa siltä, että ongelmiin minä ja isäntä ei osata keksiä ratkaisuja, niin sitten se ei lähde mukaan.
Heti ensimmäisenä kun ovesta päästiin sisään, Kaapo tietenkin terrierimäiseen tapaansa loikki ja pomppi, mutta se loikkiminen ja pomppiminen vaan ei loppunutkaan missään vaiheessa ja hetken päästä mukaan tuli hihassa roikkuminen. Koko sen puolitoista tuntia mitä vierailumme kesti, koira roikkui hihassani ja häsläsi muutenkin niin, etten saanut edes kahvia kunnolla juotua. Isäntä lähti kesken vierailun pihalle tupakoimaan, ja koira sekosi täysin, huusi ja kimpoili niin sanotusti seinille hädissään, että nyt se vieras lähti!
Siinä sitten tuumailtiin, ja keskusteltiin ja minulle selvisi sellaisia asioita, että uskalsin kuitenkin riskin ottaa, vaikka ensin ajattelinkin että ei helvata, tämmönenkö meille.. juu ei! Kaapo oli siis vain erittäin aktiivinen terrieriuros ja vielä nuori, eikä silloinen omistaja harrastanut hänen kanssaaan mitään, pelkkiä hihnalenkkejä. No se kertoi jo minulle hyvin paljon ja uskoinkin että pienellä aivotyöskentelyllä saadaan huonoa käytöstä pois jo hiukan. Kaapo siis lähti meidän mukaan, ja hetkeäkään en ole katunut, on se vaan niin ihana turrikka.
Nykytilanteesta hieman, Nykyisin Kaapo kyllä pomppii kun vieraita tulee, mutta huomioimattomuudella se loppuu varsin nopeasti, toki jos vieras lietsoo loikkimista ja riehumista, sitä esiintyy tietenkin mutta sallituissa rajoissa sekin, enää ei jää päälle se hihassa roikkuminen ja muu, sekään ei missään vaiheessa ollut puremista, se täytyy korostaa vielä, koska puremista tuo koira ei harrasta.
Autot saa ohittaa meidät jo ilman mitään mutinoita, pyöräilijätkin useimmiten, tähän auttoi namit ja suihkepullo melko hyvin, töitä jatketaan tämän asian kanssa edelleen että saadaan se homma varmaksi.
Vieraiden lähtöä haluaisi edelleen protestoida hieman, mutta ei sentään kiipeämällä seinille, lähinnä äänellään sen osoittaa, mutta sekin on rauhoittunut PALJON suihkepullon ansiosta. Tämäkin asia on sillä listalla, että töitä tehdään edelleen.
Jaahas, tästä meinaakin tulla romaani, joten jatkampa seuraavalla kerralla, Kaapokin rupeaa näyttämään siltä että iltalenkki lähenee kovaa vauhtia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti